Lady Justice

Huh, huh. Siitä on jo yli satakaksikymmentä vuotta, kun tänne Porin komeimmalle näköalapaikalle, Pärnäisten harjulle kapusin. Onpa ollut nähtävää. Alkuvuosikymmeninä hampaat kalisivat, ajurien kolistellessa hevosrattaineen mukulakivikadulla. Näkymät ovat aina olleet kauniit ja romanttiset. Pariskuntia puistossa piknikillä, kukkaloiston keskellä. Herra Junneliuskin sai Elleninsä, jonka kanssa puistossa viihtyi, kunhan ensin rakensi hänelle palatsin. Kadun toisella puolella merikapteeni Heine märssykorissaan vetämässä lippua salkoon, tietenkin silinteri päässään. Teatterin edessä usein ajureita odottamassa herrasväkeä teatterista. Tirran avoimesta ikkunasta kuului iloinen puheensorina. Toisinaan parit soudattivat itsensä Kirjuriin nauttimaan toistensa seurasta. Lapset polskivat hiekkarannalla. Emma Väänänenkin tapasi istuskella näytöksen jälkeen puiston lehtevien puiden katveessa rentoutumassa, toisten näyttelijöiden kanssa. Kesälauantaisin veneet veivät ihmisiä tanssin pyörteisiin Kirjurin takaosan ulkoilmalavalle. Täältä näkee hyvin toiseen päähän, pitkää komeaa Esplanadia, josta todella kaunis Cygnaeuksen koulu vastaa katseeseen. Nykyisten jazzien aikaan puistossa on jatkuva vaellus. Iloiset ihmiset kulkevat edessäni kukkien keskellä, konsertteihin menessään, pudotellen kolikoita toivomuslähteeseen, osa jää puiston nurmikolle viettämään aikaansa. Toisinaan tulee hyvälle tuulelle kun joku tervehtii ja ottaa kamerallaan kuvia. Koetan silloin olla edukseni. Viittani tosin on hieman kulunut vuosien rakettien räiskeestä ja olen koettanut sen repaleita kursia langan pätkillä, mutta vanha, mikä vanha. Jokin aika sitten kuitenkin onnisti ja pääsin oikein kraatarille mekon paikkuuseen. Jaa, ette ole huomannut vai ! Koetan ensi kesänä palailla kuntolomaltani seuraksenne, entistä ehompana. Toivottavasti tulette joukolla tervehtimään, minulla on silloin synttärit.