Johanna Mattila: Porrii ylhäält päi (1. palkinto / Koulusarja)

Johanna Mattila: Porrii ylhäält päi Mu Pori -kirjoituskilpailun koulusarjan 1. palkinto Toril alko ilmestyy aamusti porukkaa. Oli kaikenäköst mummuu ja vaarii aamukaffeel ja pullal. Mää katteli niit siält kerrostalo katolt ja fundeerasi, kui pal pullaa mää saisi hounittuu kerral suuhu ja mist lentokulmast mu pitäs lähestyy tätä tehtävää. Lähi lentoo, nappasi pulla ja palasi katol. Siält oli hyvä kuunnel vanhoje ihmiste päivittelyy, millee näi pääs käymää. Ko pulla oli laskeutunu, pääti lähtee vähä kiärtelee. Kyl mar täytyy vanhahkoi siipii vähä tuuletel. Poikkesi siin sit silakkamarkkinoide kaut nappaamas pari makupalaa. Ainaki silakkaa ja kakkoo siält sai helposti vohkittuu. Jotai ne ihmiset mul huuteli, mut en jääny kuuntelee. Päädyi seuraavaks Kirjuriluotoo ja meinasi, et ku sin asti ny olin kerra lentäny, ni meen morjestaa vanhaa tuttuu. Viksu-varis siäl leikki laste kans Pelle-Hermannis. Vaihdettii siin sit kuulumiset viime aikoje tapahtumist ja päiviteltii, kui hullui päätöksii taas tualt hallitukse suunnalt oli tullu. Ko oltii kiärrelty vähä aikaa, päädyttii lintuaitaukse luo. Kyl se sit käy mu hermoje pääl se riikikukko, on se sellane hianopiaru. Mää marssei siit ohi ja härnäsi hiuka, mut ei se ollu moineskaa. Jatkoi matkaani ton Yyterii päi. Siäl oli muute paljo porukkaa makoilees viltties pääl ja uimas meres. Mul oli koko aamu ollu sellane aaninki, et se pulla oli vähä iso, et vinkkin vaa alapuolel makaaval naisel: kaikki valkone ei oo aurinkorasvaa. Istahdin hetkeks dyynie pääl ja katteli lähtevii ihmisii. Tähä aikaa niit ei ollu paljo, mut sen verra kuitenki, et kyl niide jätteist hyvän aamupalan sais koottuu. Sitä paitsi näihi aikoihi liikkeel o vaa vanhoi hitait lintui, ko nuariso tykkää lorvii pitkäl yli puale päivä. Ei siinkää kyl mitää järkee oo, ko nykyaja lokkinuarisol ei opetet tyäntekoo. Kyl meiä aikan noustii jo aamusti varhai, et päästii hakee perheel matoi ja sen semmost. Mut ei ihme ko nukuttaa, ko tual Puuvilla nurkil roikutaa yämyähää. Ko olin saanu syätyy, ni lähin takasi keskustaa päi. Yhtäkkii vastaa tuli kyltti, jos luki: ”Pelikaanit Lahdesta saapuvat tänään Poriin Isoonmäkeen, oletko valmis?” Mitä! Kyl mar mää valmis oli! Mitä semmoset koukkunokat tääl teki? Täyty men näyttää reviiri merkit niil! Lensi Pori mettää sit kattoo, ku tommost oli väitetty. Mut uskotteks, siäl ei ollu ketää! Vaa joku Ässie peli siin viäres, mut e nähny linnu lintuu, muuta ku ny jonku tiaise. Lensi takasi sit ton Kirjuriluatoo Delta-areenal, sin mis jazzitki joka vuasi järjestetää. Meil oli lokkie vanha lentoseura pualvuatis tapaamine. Me pruukata sillai ain tavata kerra kuudes kuukaudes. Siit me sit illa mittaa siirrytää ton noi Lokkilaval ruakailee, ko siin o tosi mehukas ja matosa nurmikko viäres. Lokkilava onki oikeesti nimetty mee mukaa, ko meil o tää kokous. Osa luulee, et nimi tulee se lava muadost, mut eihä se muistuta lokkii tai varsinkaa loki siipee millää taval! Ko kokous oli ohi, lähin takasi toril oma kotikerrostaloni katol ja katteli siält viä laskevaa aurinkoo. Oli maar tapahtumatäytteine päivä. Meit porilaisiiha kutsutaa ”Suame onnellisimmaks kansaks” ja iha syystäki. Tutustut ei ehkä helposti, mut sit ko tutustutaa, ni sit ollaa ystävii loppuu asti! Piänest me ei valitet. Toril tavataa! Porilaine lokki