Käyttäjän Taru Jussila blogi

Ei enää monta päivää, kun Pori taas kuhisee ihmisistä. Jazzit ovella! Hurraa!

Huomasithan, että meillä on Mu Porissa meneillään jazz-aiheinen kilpailu. Palkintona jazz-lippuja.

Mieleeni muistuu jazz-vuosi 2011, jolloin päädyin STT:n kautta arvioimaan jazz-satoa lähes kaikkiin suomalaisiin sanomalehtiin STT:n kautta. Toki olin kaikki neljä päivää ollut Kirjurissa ja illat teltalla.

Tässä kyseinen STT:n juttu Aamulehden verkkoversiosta kopioituna:

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194687482712/artikkeli/sir+elton+john...

Minulla oli eilen ilo kannustaa Porin Ässiä voittoon hallilla. Vieressä istui, seisoi ja huusi rouva Tuomi, jolla oli päällään miehensä pelipaita vuodelta 1979. Jos peli syntyy yhdessä tekemisestä, syntyy myös katsomokokemus yhdessä!

Ässien mestaruus on ilmiö ja ilmiömäinen. Se on kaiken kaikkiaan osoitus yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen voimasta – sekä porilaisuudesta. Henkilökohtaisesti pidän mahtavana sitä, että joukkueen muurina toimi raumalainen (enkä itse ole raumalainen, vaan minulla on pohjimmiltaan JYP-sydän). Hyvä Satakunta!

Minä ja ystäväni Anna-Mari Siekkareiden keikalla Bar Kinossa 2012.

Muuttaessani Poriin luulin kaipaavani Helsingistä muun muassa ja etenkin Tavastiaa. Ei ole tarvinnut ikävöidä! Bar Kino on osoittautunut vähintään Tavastian veroiseksi. Lisäksi siellä on usein aivan käsittämättömän hyvin tilaa.

Käväisimme Mu Pori -verkkosivustojen talkooporukan kesken Porin yössä nyt perjantaina 22.3., ja taas kerran yllätyin siitä, miten paljon elävää musiikkia perjantai-iltana oli tarjolla. Aloitimme kilistelemällä ja vaihtamalla kuulumisia Antonissa. Siellä setin tarjoilivat Julle Kallio ja Jaakko Kotiniemi.

Saavuin Poriin ensimmäisen kerran elämässäni keskisen Suomen suunnasta eli ajoin Kankaanpään suunnasta ohi Keskusta-kyltin kääntyäkseni Karjarannan tielle. Minua oli neuvottu suunnistamaan kohti vesitornia. Ja totta tosiaan; Poria lähestyessäni näin jo kaukaa korkean savuavan tiilipiipun, mielenkiintoisen kirkontornin ja jykevän vesitornin.

Noin vuoden ajan tarvitsin sitä suunnistamiseen, mutta senkin jälkeen se on säilynyt rakkaana maamerkkinä.

Olen asunut kohta kolme vuotta Porissa. Koko tämän ajan yksi rakennus ylitse muiden on vetänyt minua puoleensa. Ensimmäisen Porin-vuoteni asuin ihan sen naapurissa.

Tämä rakennus on Otava. Se valmistui 1857 hotelli-ravintolaksi ja toimi hotellina aina vuoteen 1985 saakka. Lopettaessaan se oli Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut hotelli-ravintola. Mikä vahinko, että se ei selvinnyt 2000-luvulle alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

- Ai muutit Poriin... Eiks se oo aika juntti mesta ja eikö siellä ole aika rumaakin.

- Itse asiassa siellä on tosi kaunista ja paljon elämää... Ei se musta...

Selityksen makua. Tästä syystä syntyi Mu Pori o kaunis. Jotta ei aina tarvitsisi vakuutella asian olevan toisin. Mu Pori syntyi myös siitä syystä, että me porilaiset avaisimme silmämme niille aarteille, joita ympärillämme on. Sille, että Pori ei oikeasti ole p*skempi paikka.

Minä olen Taru ja Pori on avannut minun silmäni. Muutin tänne syksyllä 2010 pääkaupunkiseudulta.